Nuori sosiaalisen median painekattilassa - ollako vai ei?

Niinkuin viimeisimmät blogipostaukseni antavatkin jo aiheelle osviittaa, jatkan hyväksi havaitsemaani linjaa someaiheisilla teksteillä. 

Kirjoitin "omaan yöpöydän laatikkoon" jutun sosiaalisesta mediasta ja nuorista. Haastattelin juttuun sosiaalipsykologian tohtoria ja erityisesti sosiaaliseen mediaan erikoistunutta Suvi Uskia. 

Mielenkiintoisen haastattelun lisäksi, Suvi haastoi minut julkaisemaan myös kirjoittamani jutun. Kiitos myös rohkaisemisesta, välillä jännitys vie voiton ja tekstit ajatuksineen jää pöytälaatikkoon.

Muutaman viikon henkisen taistelun (ja yhden lupauksen) jälkeen keräsin rohkeuteni julkaisemaan tekstin ja tässä se nyt on! 

Nuori sosiaalisen median painekattilassa - ollako vai eikö?

Sosiaalinen media on paikka, jossa nuoret viettävät suurimman osan ajastaa. Samaan tapaan kuin ennen vanhaan leikittiin keinumattia kotipihan lähipuistossa, nykyään pelataan onlinessa kavereiden tai tuntemattomien kanssa NHL –peliä tai sovitaan ”snäppitreffit” applikaatio Snapchattiin. Ajat ovat muuttuneet pienellä aikaa, ja ovat tehneet myös erilaisia paineita nuorille tulla hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa. Sosiaalisessa mediassa ovat niin yhteisöt, ystävät, tapahtumat ja työpaikat. Miten käy nuoren, jota sosiaalinen media ei kiinnosta tai hänellä ei ole resursseja olla somessa?

”Jos nuori ei ole sosiaalisessa mediassa, voidaan se luokitella ainakin tietynlaiseen syrjäytymisen riskiryhmään kuuluvaksi nuoreksi,” sanoo sosiaalipsykologi ja sosiaalisen median tutkija Suvi Uski.

Tutkimuksia nuorten somekäytännöistä on vielä niukasti, mutta sosiaalinen media on tutkimusaiheena trendikäs. Tilastokeskuksen tutkimuksesta (Tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus 2010, Rauli Kohvakka) käy ilmi, että alle 10% 16-24-vuotiaista ei ole sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan vuonna 2016 toteutetussa Sosiaalinen media & Nuoret –tutkimusesta (Ebrand Oy, Jukka Weissenfelt) antaa konkreettista tietoa nuorten somekäytännöistä. Tutkimukseen osallistuneiden (5520) määrä suhteessa koko Suomen nuorisoon on pieni, mutta havainnollistaa hyvin somen käyttötilannetta nykypäivänä. Tutkimus toteutettiin Suomessa peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa.  Tutkimuksesta käy ilmi, että suurimmat sosiaalisen median kanavat ovat whatsapp, facebook ja youtube. Nuoret viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa noin 15 tuntia viikossa. Suomalaiset nuoret pääsääntöisesti lukevat ja katsovat erilaisia sisältöjä sekä tykkäävät muiden tuottamista sisällöistä sosiaalisen median palveluissa. Myös passiivinen seuraaminen on lisääntynyt nuorten keskuudessa eri somekanavissa. Tutkimuksesta käy ilmi myös se, että nuoret kaipaavat myös sosiaalisen median opetusta oppilaitoksiin tai kotona tapahtuvaksi toiminnaksi.

”Ne 10% nuorista jakautuvat oikeastaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen, etteivät halua olla sosiaalisessa mediassa ja niihin, jotka ovat syystä tai toisesta sosiaalisesti rajoittuneita” toteaa Uski.

Uski painottaa, että monet luonteenpiirteet, joita nuorilla on esimerkiksi arkisessa kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eivät ole samanlaisia sosiaalisessa mediassa.

”Jos nuori on ujo tai arka kasvokkain, eihän ole sitä välttämättä sosiaalisessa mediassa. Ujoutta ei sosiaalisessa mediassa tunneta.”

On selvää, että nykynuoriso kasvaa jo vauvasta asti kiinni digiyhteiskuntaan. Sen vaikutusta nuoren itsetuntoon ja minäkuvaan on vaikea tänä päivänä arvioida. Vertailu tuttuihin kavereihin ja tuntemattomiin ihailujen kohteisiin saattavat aiheuttaa nuoressa kovat ulkonäkö –ja itsetuntopaineet, jotka jäävät monilta aikuisilta huomaamatta. Halu olla jotakin sellaista, mikä herättää ihailua ja hyväksyntää sosiaalisessa mediassa näkyy myös kaduilla tänä päivänä. (esim. meikkitrendi countouring ja vaatevillitykset tms). Myös hyväksytyksi tulemisen tunne kouluympäristössä saattaa mietityttää herkässä iässä olevaa nuorta, jos poikkeaa sosiaalisessa mediassa taidoiltaan, sisällöltään tai ei ole siellä ollenkaan.

”Tällainen ulkopuoliseksi jääminen saattaa aiheuttaa nuoressa, jopa koulukiusaamiseen verrattavissa olevia tuntemuksia, mikä saattaa vaikuttaa koko nuoren muuhunkin elämään” muistuttaa Uski. ”Se on todella raaka maailma herkässä iässä olevalle nuorelle”.

Sosiaalisessa mediassa esiintyminen on nykypäivänä miltei oletettavaa. Monet kesätyöpaikat, harrastusryhmät ja muut tapahtumat etsivät tekijöitä ja osallistujia sosiaalisen median kautta. Myös trendit ja ilmiöt leviävät nopeasti sosiaalisen mediassa. Siinä missä aktiivisesti somessa pyörivä nuori saattaa jo toteuttaa somessa levinnyttä normia, ei välttämättä nuorella, joka ei somea seuraa, ole edes tietoa mistä oikein nyt ikäistensä keskuudessa puhutaan.

Sosiaalinen media on paikkana nuori ja tuore, eikä sen vaikutuksia osata määritellä nykynuorisoon. Vanhempien vastahakoinen suhtautuminen palveluihin, joita nuori käyttää etäännyttää nuorta puhumaan somessa tapahtuvasta kiusaamisesta ja muista sen aiheuttamista paineista. Ymmärrettävää on myös vanhempien ikäluokkien vähäinen tietotaito sosiaalisesta mediasta.

Vaikka sosiaalinen media on nykypäivänä yksi isopainekattila, on siellä myös paljon hyvää. Jokainen löytää varmasti yhteisönsä ja paikkansa, josta löytää omia mielenkiinnon kohteita. Somessa ei tarvitse jakaa tai olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa. Siellä saa vain olla ja seilata. Jotta vertailulta ja muilta paineilta vältytään, vaati se kuitenkin mielen lujuutta ja ennen kaikkea avoimuutta puhua asioista ääneen myös kasvokkain.  

Näiden ajatuksien myötä, teen sen minkä pystyn parantaakseni sosiaalisen median maailmaa. Se on koukuttava ja kiehtova, mutta tarvitsee raameja ja sääntöjä, jottei tämä touhu lähde enempää lapasesta.

Muutamien #somesiistiksi -tuokioiden jäljiltä, voi pienesti huokaista helpotuksesta siitä, kuinka fiksusti nuoret osaavat tulkita sosiaalista mediaa, mutta miten tulkinnat saadaan myös käytäntöön, vaatii se vielä lujasti töitä niin minulta, muilta ja kaikilta niiltä, jotka sosiaalisessa mediassa toimivat. 

#somesiistiksi will continue! 

-YEAH, olen puhunut!-

<3: Ellinora 

P.s. Tulen mieluusti edelleen juttelemaan nuorten kanssa somesta paikkaa ja tilaisuutta katsomatta! Tähän astiset keskustelut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja nuoret ovat todella innostuneet kertomaan ja keskustelemaan somesta. Tässä keskustelutuokiossa oppii niin vanhempi kuin nuorempi! WIN-WIN! Pistä viestiä tmionemamedia@gmail.com! 

Vuodatusta ja ajatuksia: Media, some ja nuoret

Muistan sanoneeni, joskus lukioaikoina "että voikunpa facebook-päivittelystä voisi tehdä ammatin, niin sen tekisin". (Kyllä, luit juuri oikein, kaikkien haaveilemani laulajan-, näyttelijänuran tai laulavankokin ammattien jälkeen, olen myös haaveillut olevani facebook-pävittelijä HOHHOHOIJAAA) Huvittavinta tässähän on kuitenkin se, että näin on miltei kuitenkin tapahtumassa. Tosin, pyrin tavoittelemaan hieman laajempaa työnkuvaa medianomina, kuin ainoastaan facebook-päivitysten tekemistä (vaikka yhden työntekijän se melkein jo vaatii yrityksessä, jos haluaa toimivan ja näkyvän somen).

Viimeksi kirjoitin tekstini, siitä kuinka vaikea minun on kirjoittaa ja siitä, millaista epävarmuutta se minussa herättää. Nyt hyppään isoihin saappaisiin ja pohdiskelen hieman ääneen (tai noh, kirjoittean) mikä mediassa kiehtoo mutta myös pelottaa.

Vaikka olemme elänyt viimeisen vuosituhannen voimakasta mediamurroksen aikaa, on siltikin median perinteiset muodot pitäneet pintansa. (huom. media murroksesta puhutaan aina: aina on tuloillansa jotain uusia tuulia tai mullistuksia mediarintamalla, vai osaatko kertoa minulle ajan mediahistoriassa, milloin ei oltaisi puhuttu mediamurroksesta?) Tällä hetkellä ympärille on tullut vain lisää monenlaisia viestimisen välineitä ja ohjelmia. Monet ehkä luulevat lehtien väistyvän, radion kuolevan ja tv:n muutuvan entistä viihde- ja suoranlähetyksen palvelimeksi, mutta mikään edellä mainituista ei ole tähänkään mennessä pudonnut kelkasta. Korkeintaan nämä edellä mainitut ovat muuttaneet tyyliänsä ja saanut rinnallensa lisää välineistöä, missä julkaista sisältöään. Esim. Ajankohtaisen kakkosen loputtua tilalle kehitettiin A2-keskusteluillat. Mielestäni tämä on loistava ja mielenkiintoinen lähestymistapa kansalaisia kuohuttaviin aiheisiin. Faktoihin perusteltua tietämystä, kokemuksistaan kertovia henkilöitä ja alan asiantuntijoita puhumassa omista näkökulmista teeman mukaan yleisön mukaanlukein myös osallisena keskustelussa. Ja unohtamatta twitteriä, jossa kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus tuoda sanomansa kuuluviin ohjelman lomassa. (Okei, aika kapea katseinen esimerkki, mutta toivottavasti hieman konkretisoi sitä, mitä haen takaa) 

Jotenkaan en myöskään usko, että lehdet tulisivat kuolemaan. On totta, että tällä hetkellä muutamat aikakaus-, kaupunki- ja paikallislehdet ovat joutuneet lopettamaan. Miltei oletan, (tai sitten olen yli objektiivinen) että näiden entistä vapaampien mediatapojen myötä, tulevat ihmiset haluamaan entistä  journalistisempaa otetta ja laatua myös luettavakseen (Ainakin jossain kohtaa tulevaisuutta, uskon yltäkylläisyyden iskevän ihmisiin). Meitä hömppäkirjoittajia kun täällä netissä, että myös muualla riittää. (En tarkoita, ettenkö arvostaisi blogeja, itsehän täällä myös kirjoittelen, mutta onhan tämä nyt hyvin tietyllä tapaa turhaa ja itsekästä kirjoittaa omista asioista ja mielipiteistä. Toisalta, jotenkin kovin myös koukuttavaa. Ja niin totta kuin se onkaan, että meitä ihmisiä muiden asiat vaan yksinkertaisesti kiinnostavat. Voin olla miltei varma, että tätäkin blogia lukee joku sellainen, joka solvaa muiden kuullen blogeja ja muita somekenttiä mutta "salaa lukee ja tirkistelee" minkä kerkiää . HAH kiinni jäit! mutta asiaan...) Paremimin havainnollistaen, näen jotenkin tulevaisuudessa "ympyrän sulkeutuvan": kuljetaan pitkä matka uusien ja muuttuneiden mediakenttien ja -tapojen kanssa, mutta jossain kohtaa kuitenkin pieni paluu entiseen esim. arvostus takaisin lehtiin tulee tapahtumaan ajansaatossa. Fakta on kuitenkin se, että nykysukupolvi ei liiemmin lehtiä lue. Tästä näkökulmasta katsoen, ei lehtien tulevaisuus näytä kovin nousujohteiselta. Tammikuun lopussa peruskouluissa vietettiin sanomalehti-viikkoja, josta kuulin ja näin paljon positiivista pöhinää eri somekanavissa. Monet koululaiset olivat sitä mieltä, että tällaisia viikkoja pitäisi olla enemmän. Ehkä nuoret eivät vain saa lehtiä niin paljoa käsiinsä että heidän tulisi niitä luettua? Ehkä tässä voisi olla pieni mutta yksinkertainen ratkaisu lehtien tulevaisuutta ajatellen. Lehtiä enemmän kouluhin, tai vaikka tuntimateriaaleiksi. Näin voisimme saada nykynuorison vielä ymmärtämään lukemisen tärkettyä ja ohjattua lehtien pariin. (haha, sanon minä, joka vasta itsekin opettelee "lukemaan" lehtiä ja kirjoja, mutta näin jälkiviisaana on hyvä huudella: tiedänpähän ainakin että kehotan muita tarttumaan aikaisemmin yksinkertaisiin mutta sisällöllisesti rikastuttaviin asioihin) 

Mutta entäpä sosiaalinen media?  Ah, se niin vihattu mutta rakastettu mediakenttä. Itsehän olen aivan koukussa moiseen ympäristöön. Mielestäni some tarjoaa kaikille mahdollisuuden toteuttaa itseään. Myös ne ujoimmatkin ihmiset pystyvät avaan sisimmänsä somessa nimellä tai nimettömänä. Myös tavat, joilla voi itseään somessa toteuttaa, ovat rajattomat: kuvat, kirjoitukset, musiikki, taide, informatiiviset teokset etc. ovat vain tekijänsä armoilla missä ja kenelle julkaista.
Some on tullut jäädäkseen. Se on nykyaikaa, johon on vanhempienkin ihmisten taivuttava. Se on eriasia, jaksaako vanhempi sukupolvi siihen paneutua ja panostaa, mutta valitettavasti sitä on jossakin määrin käytettävä. Koen, että tällä hetkellä somekoulutuksia pitäisi enemmän järjestää vanhemmille kuin nuorisolle. Lapset ja nuoret oppivat ja sisäistävä somekentän osaksi elämäänsä ensimmäisinä vuosina. Enemmän minua tällä hetkellä kuitenkin huolestuttaa ne vanhemmat, jotka eivät ymmärrä ja tiedä millasissa sovelluksissa lapsensa aikaa viettävät, mitä he sielä todella julkaisevat ja keiden kaikkien nähtäväksi.

Omakokemukseni  snäpchätistä, jossa tuikituntematon tyttö pyysi minua kaverikseen (en yleensä hyväksy tuikituntemattomia kaverikseni, mutta mielenkiinnosta halusin nähdä, minkälaisia tapauksia snäpchät pitää sisällään). Hyväksyin hänet. Lisättyäni muutaman mystory-päivityksen sain häneltä yksityisviestejä. (Nyt joku vanhempi miettii sielä ruudun takana mikä se snäpchät oikein ja mikä ihmeen mystory; https://fi.wikipedia.org/wiki/Snapchat, UGH wikipedia on puhunut) Viesteissä hän kertoi minulle etunimensä, olevan vasta 10 vuotias (J Ä R K Y T Y I N) ja että hänellä oli vanhempiensa lupa olla kyseisessä palvelussa. Kehui myös, että olen kaunis ja mystoryani on hauska seurata. Sinänsä ihana kuulla, että mystoryani on hauska seurata, mutta se ei lohduttanut minua yhtään, että tuikituntematon tyttö lähettää minulle muutaman katsomansa mystory-päivityksen jälkeen _henkilökohtaista_ viestiä kuvineen ja videoineen. Tuntui, jotenkin hyvin hämmentävän henkilökohtaiselta kun katsoi tuikituntemattoman tyttösen videoita, joissa hän puhui kohdistetusti juuri minulle. (Tosin, samaan aikaan minua lohdutti ajatus siitä, että onneksi hän toisalta lähetti viestiä minulle. En koe että snäpchättini olisi mitenkään erityinen mutta eipä sielä mitään kovin pahaakaan yleensä tapahdu 10 vuotiaan silmille) Minussa heräsi monenmoisia kysymyksiä: lähettävätkö lapset/nuoret kaikille, noin herkästi muutaman nähdyn kuvan jälkeen yksityisviestejä? minkälaisille tyypeille? ja mitähän ne mahtavat sisällöllisesti sisältää yms. (asiahan ei sinänsä minulle kuulu, mutta kyllä minua nyt hieman pelottaa ja huolestuttaa, että kuinka rohkeasti nuoret nykyänsä ottavat yhteyttä somessa tuikituntemattomiin ja mitä he itsestään kertovat heille. Saman tilanteen voisi melkein heittää katukuvaan: Menisikö lapsesi puhumaan tuiki tuntemattomalle ihmiselle kadulla? ) Toivon vain, että tämän tytön vanhemmat todella tietävät minkälaisessa palvelussa tyttärensä todella viettää aikaa (ja osaksi myös kasvaa tälläiseen somekulttuuriin: sijantipaikantimet yms) missä on kuitenkin mahdollista olla kenenkä vain ystävä ja lähettää kelle vain viestejä. Täytyihän minun, hämmennyksestä huolimatta, vastata tytön viesteihin. Kiitin kohteliaasti mieltä lämmittävistä kommenteista mutta kehotin olemaan myös varovainen snäpchätissä. Nostan vielä yhden asiaa (toivottavasti) selventävän seikan ylös: kyllähän somejulkkiksille monet tuntemattomat lähettävät viestejä yms. Heidän persoonansa kuitenkin tunnetaan ja he ovat tehneet itsestään "julkisia", joten yhteydenotot ovat tietyllä tapaa heille olettamuskin. Mutta minä, joka nyt vain täällä somessa hääräilen itselleni ja ystävieni iloksi&suruksi, ei mielestäni paljasta tuikituntemattomalle sitä, että minkälainen hullu todellisuudessa voisinkaan olla?

Viimeaikoina on paljon myös puhuttu somekäyttäytymisestä. Siitäkös jos alkaisin puhumaan, tämä teksti ei loppuisi varmasti koskaan. Tällä hetkellä, jos saisin toteuttaa minkä vain mediaprojektin, se olisi varmasti jonkinlainen kampanja somessa elävien nuorten vanhemmille (jotta he ymmärtäisivät millaisessa ympäristössä lapsensa todella elää ja viettää suurimman osan ajastaan, millaisia kuvia he siellä itsestään jakavat ja mitenkä puhuvat toisille yms) tai somekäyttäytymiseen liittyvä kampanja. Tai ehkä nämä kaksi voisi jotenkin tiivistää yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi?

Myös seuraajamäärät ovat uskomattomia monilla nuorilla. Pikkuveljäni olen yrittänyt lohduttaa, ettei seuraajien määrä ole tae millekkään (hänellä kun on mielestäni normaali määrä seuraajia ikäänsä ja someaktiivisuuteen nähden ja hän on sielä shut aktiivinen). Olen voinut havaita, että ainakin pikkuveljeni (joka ei haalimalla haali itselleen seuraajia) ottaa jopa pienesti paineita seuraajien määrästä verrattuna koulukavereihinsa, joilla niitä on satoja ellei tuhansia. (tällaiset paineet saattavat painaa itsetuntoa ja jää helposti kaiken arkisen aherruksen varjoon, sillä monesti puhelinta näprätään ajatuksella yksin ja omissa oloissaan) Onneksi pikkuveljeni on kuitenkin vahva sieluinen ja tervejärkinen nuorimies, joka osaa ajatella tilanteen jotenkuten järkevästi (voin siis isosiskon roolissa hieman hengähtää). Kaikesta huolimatta, ennemmin minua huolestuttaa ne nuoret, jotka kahmivat itselleen sen 2000 seuraaja ja pahoittavat mielensä, jos tykkäyksiä tulee alta 80 julkaistuihin kuviin. Mielestäni hieman ulkonäkökeskeistä ja turhaa huomionhakemista. Näitäkin tapauksia riittää, ja valitettavan paljon riittääkin.

Vaikka itse olen somessa aktiivinen ja suorastaan olen siihen rakastunut, koen että sosiaalinen media on vailla raameja, jotka laittaisivat tämän hetkisen villin viidakon kuriin. Pelisäännöt, käyttäytymisetiketit ja samat ihmisyydet arvot pätevät niin laitteiden välityksellä kuin fyysisessä vuorovaikutuksessa. Tällä hetkellä tuntuu, että ne ovat hieman kadonneet sosiaalisessa mediassa.

Mutta tiivistettäköön tämä saarna yhteen lauseeseen: Minun lapsuudessani sovittiin vielä keinumattitreffit puistoon, mutta nykyään sovitaan kaveritreffit Snäpchättiin. (Kyllä hieman harmittaa! Keinumatti ja kymmenen tikkua laudalla olivat niin huisin hauskoja pelejä, ettei niitä sopisi aivan sukupuuttoon unohtaa)

PS.Blogikirjoituksen paras osuus: Ruiskasvispiirakka

150g Margariinia/Voita
3dl Ruisjauhoja
3rkl Vettä/Maitoa/ loraus kermaa
Suolaa (pakollinen) ja hyppysellinen yrttimausteseosta (ei pakollista)
Pane pelkkä piirakka pohja hetkiseksi uuniin 225*C n. 10min
Sekoita haluamasi vihannekset pienessä oljyisessä mausteseoksessa                                                     Kaada kasvikset uunista tulleen piirakkapohjan päälle
Lisää vielä kermaviili, jossa rikottuna kananmuna tai     
vaihtoehtoisesti kerma,jossa rikottuna kananmunaa,ripottele päälle fetaa/ muuta juustoa
koristele kirsikkatomaatein, ja pistä uuniin 225*C n.30min 


                                                        

PALATAAAN! <3: E!

Ja koska somesta puhuin, niin heitinpä tripla-selfien kruunaamaan tämän postauksen!